Olen pohtinut, että ehkei minun pitäisikään mennä tähän täysillä mukaan, koska aina sattuu kuitenkin. Case:  Nykyisesi entiset ihastukset.

Eksäni jätti minut todellisuudessa syynä entinen ihastuksensa. Ei minulle sitä myöntänyt, mutta kiertoreittiä asiasta kuulin. Tapahtuuko sama taas? Viikonloppuna vaihtuneet katseet alkoivat kismittää minua suunnattomasti äsken. Minulle ilmoitettiin, että tuparit pidetään perjantaina. En pääse paikalle, koska olen koulutuksessa ja herra oli tästä hyvinkin tietoinen. En tiedä onko tässä jotain taka-ajatuksia, mutta en aijo mennä lauantainakaan herran hoteisiin vaan omistan viikonlopun itselleni ja murjotan asian kanssa keskenäni. En todellakaan vaivaudu purkamaan tuntojani J:lle tästä, vaan esitän asian olevan ok. Akkamaista käytöstä, myönnetään, vaikka sen myöntäminen kova paikka onkin!

Kiitos ja anteeksi!

 Puhuin viikonloppuna J:lle ajatuksistani. Hän ei ottanut niitä sillä vakavuudella kuin toivoin, enemmänkin yleisellä tasolla vaan.

Eilen pojat ottivat kuppia ja pelasivat pokeria. Muutama naispuolinenkin ystävä saapui paikalle. Itse halusin mennä ajoissa nukkumaan. En jaksanut katsoa liian pitkiä katseita silmiin, joita J loi entiseen ihastukseensa. Ehkä se oli vain naismaista haihatusta tai sitten ei. Olen aina tuntenut, että nämä asiat kyllä huomaa. Aijoin poistua yöllä vähin äänin, mutta ajattelin saavani enemmän unta jos jään. J meni suihkuun ennen sänkyyn tuloaan, ehkä hän todella haisi pahalle niinkuin väitti tai sitten oli tapahtunut jotain muuta.  Aamulla suunnittelin näpäyttäväni häntä pienellä puhelinhiljaisuudella, mutta pakkohan sille oli vastata, kun tekstiviesti tuli. En jaksa uhrata ajatuksiani sille, mitä yöllä on saattanut tapahtua tai mitä ei.  

Taitaa sisäinen mustasukkaisuus mörköni heräillä. 

Tahtoisin lähteä. Mennä jonnekkin kauas ja unohtaa kaiken. Palatessa aloittaa puhtaalta pöydältä tuntematta ketään. Ehkä en palaisikaan.

En tiedä enää mitä ajatella mistään. Laitoin eilen kännipäissäni viestin ensirakkaudelleni. En muista tarkalleen mitä kirjoitin, mutta kerroin, että ajattelen häntä edelleen ja hänellä on aina paikka sydämessäni. Aamulla oli morkkis. Onneksi hän sentään vastasi ja kaikki tuntuu olevan hyvin edelleen.

Huomasin eilen, että eksäni on kiinnostunut naisesta, josta en pidä. Hänestä ei pidä kukaan. Ylimielinen ja itsekäs nainen. En halua tätä naista kaveripiirimme, en tahdo esittää väkisin hänen ystävänsä. Jos he aloitavat suhteen niin tuskin P tulee enää käymään missään, joten sillä saralla olen turvassa. P:n edellinen nainen oli inhokki kaveriporukassa ja luultavasti tämäkin tulee olemaan. Toisaalta mietin, että jos naisesta pidetäänkin enemmän kuin minusta, tulen olemaan kateellinen. Huomasin kuitenkin positiivisena asiana sen, etten ole mustasukkainen.  

Haluaisin mennä mieheni luokse ja puhua pääni sisällä käyvästä mylleryksestä. Kuuntelisiko hän? Käskisi olla ajattelematta liikaa. 

 Olen sekava. Blogini ei ole yhtään sellainen, kuin millainen siitä piti tulla. Hauska, rietasteleva ja viihdyttävä sinkkukertomus. Milloin minusta tuli tällainen?

Uusi mieheni. Mukava, hauska, viihdyttävä ja hyvin varusteltu. Silti pidän häntä rumana ja huonosti pukeutuvana. Ehkä en niin rumana, mutta en hyvännäköisenäkään. Vaatteet voisi vaihtaa. Hieroin eilen hänen naamaansa saunassa kuorivaa saunahunajaa puhdistaakseni hänen ihohuokosiaan, jotka ovat pahasti laajentuneet. En kuitenkaan hänelle maininnut temppuni tarkoitusta, kunhan "kokeilin" vaan. Hän paljasti tänään, että ei halunnut minun koskettelevan hänen kasvojaan, koska läiheisyyteni aiheuttaa muutenkin seisokin ja hänen ystävänsä olivat paikalla. 

Miksi ajattelen näin? Eikö ihmisen pitäsi näyttää hyvältä omissa silmissä, jos hänestä pitää? Olenko edelleen kiinni eksässäni? Pitäisikö lopettaa suhde? Olenko vain molempien esteenä ystävyydessä ja elämässä?

Syön liikaa, tupakoin liikaa. En urheile. Olenko aina ollut tällainen? 

 Tunnen mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuutta ihmisestä, josta luulin päässeeni yli. Minulla on jo ihminen, josta välitän enemmän, kuin hänestä todellisuudessa välitin. Mistä tämä tunne oikein pulppuaa?

En voisi koskaan hyväksyä sitä, että hän lähentyisi jonkun ystäväni kanssa, kuten minä lähennyin hänen ystävänsä. Näen selkeästi, että entiseni haikailee ystävättäreni perään. Sisälläni herää tunne, ettei tämän saa antaa tapahtua. Jos häntä lähestyy, joku muu kuin tuttavani ei tunne ole yhtä vahva, sitä tuskin onkaan. Näissä tilanteissa tuntuu melkein, kuin kivi putoaisi sydämeltäni. Saanko tuntea näin, vaikka omat tekoni eivät sitä puollakkaan?