Tahtoisin lähteä. Mennä jonnekkin kauas ja unohtaa kaiken. Palatessa aloittaa puhtaalta pöydältä tuntematta ketään. Ehkä en palaisikaan.

En tiedä enää mitä ajatella mistään. Laitoin eilen kännipäissäni viestin ensirakkaudelleni. En muista tarkalleen mitä kirjoitin, mutta kerroin, että ajattelen häntä edelleen ja hänellä on aina paikka sydämessäni. Aamulla oli morkkis. Onneksi hän sentään vastasi ja kaikki tuntuu olevan hyvin edelleen.

Huomasin eilen, että eksäni on kiinnostunut naisesta, josta en pidä. Hänestä ei pidä kukaan. Ylimielinen ja itsekäs nainen. En halua tätä naista kaveripiirimme, en tahdo esittää väkisin hänen ystävänsä. Jos he aloitavat suhteen niin tuskin P tulee enää käymään missään, joten sillä saralla olen turvassa. P:n edellinen nainen oli inhokki kaveriporukassa ja luultavasti tämäkin tulee olemaan. Toisaalta mietin, että jos naisesta pidetäänkin enemmän kuin minusta, tulen olemaan kateellinen. Huomasin kuitenkin positiivisena asiana sen, etten ole mustasukkainen.  

Haluaisin mennä mieheni luokse ja puhua pääni sisällä käyvästä mylleryksestä. Kuuntelisiko hän? Käskisi olla ajattelematta liikaa.