Se tapahtui mitä olen jo vähän aikaa pelännyt. Tapahtuma oli kuitenkin väistämätön.

Olimme uuden mieheni kanssa menossa katsomaan teatteria. Etsiskellessämme vapaita paikkoja, kuului takaamme huikkaus  "J täällä olisi vapaita paikkoja!". Käännähdimme ympäri ja siinä he istuivat. Eksäni vanhemmat. En olisi voinut uskoa, että eksäni niin huolitellun ja hillityn äidin naama olisi voinut venähtää, mutta se venähti. Suu jäi kirjaimellisesti auki. Nähdessämme toisemme oli kiusallisuuden tunne käsinkosketeltava. Eipä olisi rouva B uskonut näkevänsä minua poikansa ystävän kanssa.

Väliajalla tupakoidessamme nauroimme tilanteen outoutta ja toivoimme, ettei kyseinen pariskunta tulisi pihalle. Tulivat kuitenkin ja vielä juttelemaan. Rouva B oli kuitenkin saanut onneksi typertyneen ilmeensä pois kasvoiltaa.

Väistämätön on nyt kuitenkin kohdattu ja tästä lähtien se ei ole enää salaisuus.