Huomenna menen tapaamaan häntä. Vatsassa on jo perhosia, en varmastikkaan saa nukuttua ensi yönä ja työpäiväkin tuntuu varmasti tuskaisen pitkältä!

Mietin hädissäni mitä puen päälle, vaikka kyseinen urho on nähnyt minut useita kertoja ihan vaan verkkareissa ja darraisena. Olisi kuitenkin mukava hämmästyttää häntä näyttämällä edes hitusen kauniimmalta. Hän kyllä jaksaa ylistää kauneuttani, mutta silti! 

Sitten ovat nämä kirotut Eevan aikaansaamat vaivat. Pitikö mennä siitä puusta niitä omenoita ottamaan?! Ja miksi tapaamisemme ajoittui juuri niin, että minulla on menkat, vaikka olen rajoittanut ne ihan minimiin! Täytyy kai tyytyä katseisiin ja kosketuksiin, ehkä sekin opettaa meille jotakin.