Tunnen mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuutta ihmisestä, josta luulin päässeeni yli. Minulla on jo ihminen, josta välitän enemmän, kuin hänestä todellisuudessa välitin. Mistä tämä tunne oikein pulppuaa?

En voisi koskaan hyväksyä sitä, että hän lähentyisi jonkun ystäväni kanssa, kuten minä lähennyin hänen ystävänsä. Näen selkeästi, että entiseni haikailee ystävättäreni perään. Sisälläni herää tunne, ettei tämän saa antaa tapahtua. Jos häntä lähestyy, joku muu kuin tuttavani ei tunne ole yhtä vahva, sitä tuskin onkaan. Näissä tilanteissa tuntuu melkein, kuin kivi putoaisi sydämeltäni. Saanko tuntea näin, vaikka omat tekoni eivät sitä puollakkaan?