Ihastus. Tuntuu väärältä, mutta silti todella hyvältä. Vilkuilen kännykkääni, kihertelen ja kiemurtelen. 

Aamulla raotin alkoholin sumentamia silmiäni ja suljin ne uudelleen. Siinä hän makaa. Avaan silmäni uudelleen. Hän ottaa minut syliinsä ja suutelee. Hän toivoo, että heräisi tästä kielletystä unesta, mutta siellä minä olen, hänen huoneessaan. Se on kuulema kaunis uni. 

Kädet täristen laitan viestin. Entä jos hän ei vastaakkaan? Hän vastaa ja kertoo edelleen uneksivansa läsnäolostani. Sydämeni hakkaa. Tahdon olla siinä samassa unessa. Samassa unessa menetetyn rakkauden ystävän kanssa. Saanko silti hymyillä?