Puhuin viikonloppuna J:lle ajatuksistani. Hän ei ottanut niitä sillä vakavuudella kuin toivoin, enemmänkin yleisellä tasolla vaan.

Eilen pojat ottivat kuppia ja pelasivat pokeria. Muutama naispuolinenkin ystävä saapui paikalle. Itse halusin mennä ajoissa nukkumaan. En jaksanut katsoa liian pitkiä katseita silmiin, joita J loi entiseen ihastukseensa. Ehkä se oli vain naismaista haihatusta tai sitten ei. Olen aina tuntenut, että nämä asiat kyllä huomaa. Aijoin poistua yöllä vähin äänin, mutta ajattelin saavani enemmän unta jos jään. J meni suihkuun ennen sänkyyn tuloaan, ehkä hän todella haisi pahalle niinkuin väitti tai sitten oli tapahtunut jotain muuta.  Aamulla suunnittelin näpäyttäväni häntä pienellä puhelinhiljaisuudella, mutta pakkohan sille oli vastata, kun tekstiviesti tuli. En jaksa uhrata ajatuksiani sille, mitä yöllä on saattanut tapahtua tai mitä ei.  

Taitaa sisäinen mustasukkaisuus mörköni heräillä.